18.6.2016

TANJUNG AAN

1taan2taan3taan4taan5taan6taan

Mä olen nähnyt elmässäni jonkun verran biitsejä. Mutta Tanjung Aan, Lombok, Indonesia. Se oli kuin toisesta maailmasta. Jotain mitä sanat ei oikein pysty kuvailemaan. Kristallin kirkas tyyni lahti. Ehkä kaunein ranta, jonka oon koskaan nähnyt.

En edes tiiä mikä teki muhun eniten vaikutuksen. Se että vieressä kumpuilevilla kukkuloilla laidunsi, luulisin että maailman onnellisimpia lehmiä? Vai se että siellä juoksi villejä apinoita? Jotka toisin kuin lajitoverinsa, joihin myöhemmin reissun aikana törmäsin, ne oli niin ihmisiin tottumattomia ja säikkyjä, etten saanut yhtäkään kunnon valokuvaa. Vai vaan yksinkertaisesti noi maisemat? Värit? Vai se, ettei siellä ollut ketään? Kun kymmenen aikaan huristeltiin paikalle oli rannalla vain muutama paikallinen ja iltapäivään mennessä turisteja oli ilmestynyt kahden käden sormilla laskettava määrä. Jotkut maisemat jättää sieluun jäljen ja tää oli sellainen.

Samalla kun rupesin taas kirjottelemaan tänne, niin ensimmäistä kertaa sitten tammikuun avasin myös Bloglovinin. Tästä on seurannut kaksi asiaa: 1) mä tahdon taas valokuvata. 2) mä tahdon taas matkustaa. Kypsät ja vastuulliset valinnat elämässä on jokseenkin ihan tyhmiä, eikä niistä oo seurannut mitään hyvää. Matkakuume. Tahdon reissuun. Hengittää vieraan maan ilmaa. Elää täysillä. Olla vapaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti